OULUN POEKA

Oon Oulusta, sanua kehtaan,

laetapuolelta, varijosta tehtaan.

Ei minun elämä niin rapiaa oo,

kae herätän liikaa huomioo.

-

Isä juoppo on , äeti on huora,

on elontie mulla vaen, yksi suora.

Varijosta, varijoon se kulukenu on,

oon aevan yksin ja onneton.

-

Illat, yöt minä katuja kulen,

kotioven aena iltaesin sulen.

Äeti sinne kun miehijä tuo,

isä jossaen, kapakassa juo.

-

Ei kukkaa musta huolta kanna,

mihin voesin minä toevoni panna.

Elämäni niin synkkänä nään,

mietin jos aoton alle mä jään.

-

Siihen loppuisi tuskat ja huolet,

tylsyisivät jo pilikkaajaen nuolet.

Viimmein pääsisin huolista näetä,

eikä oesi ennää yksinäestä.