MATALALLA
Kukkineet eivat punaset ruusut
mun elämäni varsitiellä
pettymystä katkeraa, monta
täytynyt on minun niellä.
Orpona yksin mä taivallin
ei ystäviä ollut laisin
nöyränä poikana anelin
että pienen palan onnea saisin.
Kohtalo kova kulki kintereillä
ja raskasta olikin matka
kun minä saavun polkuni päähän
en siitä enää yhtään jatka.
Vielä jos vilkaisen taaksepäin,
niin jäljet on menneet unpeen,
metsälammen rannalla makoilen.
naen valkoisen kukan, lumpeen
Kommentit