MYRSKYJÄ

Ravisti myrsky kuusenjuurta

taivutti puuta pientä ja suurta,

heilutti oksia , käpyjä viskoi

kovasti juuririhmoja kiskoi.

 

Sateli rakeita vasten kasvoja

sivellä täytyi haavoihin rasvoja

tuskin kuitenkaan arpia noista

pienien rakeiden karkeloista.

 

Myrskyn jälkeen tyyntyi tuuli

hiljaisuuden, aivan sen kuuli,

Ehkäpä maisema kuitenkaan

päässe ei tyystin kuivumaan?

 

Aina voi toivoa kasvua uutta

iloakin ilman katkeruutta

kiistat kuuluvat elämään

vihan pito ei ensinkään.