Kahohaa sie ku mie pistäysi tuol kauniis Karjalas , niin sielhää mie vast ihmeisiini yhyn. Kaho sie ku siel kaik on niin kaunist jottahaa. Naisettii siel on niin nättei jot ei höist tiiä käypköö hyöt ees vessas?

Mie muissan sillon kerran ku oltiin siel Karjalas . Niin naapurin Nikolai ol kovin avulias mies. Meitäkii se avust ain talvisaikan , jotta yön aikan veti kaik kuivat hellapuut ommaa liiteriin. Palijo muutaki appuu anto. Kaik heinättii hiän veti sielt kaukaa takasuolt. Oli se niin mukava sellaine naapur.

Aiva miul kyynel silmässäin kierii , ku sit muisselen.

Mut kehvel ku ne mukavatkii ihmise pittää lähtee sinne Pietarin juttuloisil ko aik tulloo. Ka Nikolaikii hiän ol jo lähel yheksääkymment ko noutajat alko kerallaan parveilla. Nikolain muija, tämä Olga ,oli nääs huolissaan, jos jotain matkaevvääks? Hiä kysymään:

- Keitänkö siul uunipaistii ja piiraiduja?

- Ka, älä keitä , älä paista, sanoi Nikolai.

- No haenko vodkaryypyn ? kysyy Olga.

-Ka, älä hae, sanoo Nikolai.

-Voi, voi, vilautanko? Olga panee kaikki peliin.

- Ka älä vilauta , anna piika vilauttaa, sanoo Niko.

Olga hiän puhhuu piian ympär .Sanoo jottahaa kuoleval pittää mieliks olla. Piika tuohon suostuu, mutta hyvän palkkion vaatii. Menee sitten ja vilauttaa. Mutta Nikolai ojentaa kättään, jotta pittää saaha koetella. Suostuuhan piika ku emäntä luppaa lissää rahaa. Nikolai huokaa onnessaan:

- Ka, kyll miun ny passaa Pietarin puhheille lähtee. Pietarkii ol ahne kalamies, kyllä hiän toise kalamiehe sisäl taivaaseen piästee. Kaho sie kun käet sillilt haesoo!