1 MITÄ NUORI VÄINÄMÖINEN.

Mitä nuori Väinämöinen

lienee tehnyt nuoruudessa,

silloin aikojen alussa

ennen mahti aikojansa,

noilla pitkillä pihoilla

Kalevalan kankahilla.

Mistä lienee Väinämöinen

opetellut suuret taidot.

Miten tiukassa jamassa

runot laati laatuisimmat,

riimit rustasi lujimmat

keinot keksi kunnolliset

Tuota mietin mielessäni,

sitä tuumin tunnossani

tutkin tärkeät tekijät

kahvinporot, koivunkuoret,

katselin kalankudusta

vanhan hauen leukaluusta.

Kuusen kuuntelin huminat

ikihongan kuiskutukset.

Ilman suunnatkin selasin

pohjatuulen tuiverrukset,

idän pakkaset pahimmat,

eteläiset leudot tuulet.

Panin muistihin monetkin

merkit taivaan tähtösistä,

katsoin kuutamon hopeat,

ukkoset kuin pakkasetkin

kaiken tutkin ja totesin:

- Oli nuori Väinämöinen

niinkuin nuorien tuleekin.

Rehti myöskin tunnollinen,

veikko varma ja etevä,

otti taidot taitajilta,

hankki tiedot tietäjiltä,

piti silmänsä avonna,

sekä korvat kuulevina,

ikivanhoilta kyseli,

mahtajilta tiedusteli.

Joskus väitteli vähäsen,

kera vanhain partasuiden,

useinkin kyseenalaisti,

vanhat taiat, uskomukset

sanoi sattuvat sanansa,

kaiken kansan kuuluville

mikä tieto on parempi

mikä neuvo nuorekkaampi.

Varttui nuori Väinämöinen

taitoissansa, tietoissansa,

oli paljonkin parempi,

muistannalta mahtavampi,

kuin on taattonsa tanakka

taikka kaino kantajansa,

tietävämpi kuin kaverit

siellä pitkillä pihoilla

Kalevalan kankahilla.

Sepä nuori Väinämöinen

tiesi kaiken tarpeellisen

tiesi kuinka kuu on tehty

kuinka tähtöset taottu,

miten tehtiin maat ja taivo

kuinka syntyvi salama.

Kaiken tiesi, kaiken muisti,

kaiken oivaltaa osasi.

Tieto kasvoi vanhetessa

partakarvain harmetessa,

aivot talletti totiset

tietoaarteet tarpeelliset.