Tässä kun ollahan alettu kertomahan tuosta säästämisestä, tuolla nuukien pitäjissä.. Niin samapa jos kerroon sellaasesta pienemmän talon isännäästä.Mökkiläänenhän se vasta joutuukin nuuka olemahan.

Tämä mökinmies, eihään tuota isännääksi voi sanua, mutta sanotahan reilusti vaikahan Eskoksi? Niinko mä sanosin , notta Esko oli köyhä miäs. Vetopeliäkään ei minkähänlaista. Kovaastihan Esko hevoosesta haaveili ja aiko sellaasen johonaki päivänä ruveta laittamahan..

Eskolla ja sen muijallans oli myös sellaanen kalijapulloonkorkunen poika, jonka nimi oli Paavo. Vöyreeskasvuunen ja älliäki kotitarpehiksi.

 Paavolla oli tietenki palijoo sellaasta , joka ei vielä ollut vastahan pelemahtanut, niinkuin tämä seksiasia. Mutta kova hevosen perähän. Naapurin Kusti kun kävi hevoosen kans auttamas , niin Paavo nähtihin aina kyyrissä.

No, kuunnelkaahan kun minä teille seloostan vartavasten, notta mikkää ei jäisi arvailujehen varahan.

Oli tuomoonen pimiä syksyynen yä . Koko taloonväki oli hankkiutunu yäpuulle ja Paavo veteli hirsiä , notta ei olsis moisesta ipanasta luullut sellaasia ääniä lähteevän.

Eskohan siinä aatteloo, notta nytpä onki hyvä hetki naija napsahuttaa, kun se on niin syntistä ja rietaasta touhua, notta eihän semmoosta saa pikkupojjaat kuulla . Ja ehottellee sille Riikalle : -jospa kellohon lisätähän kierroksia.

Tuskinhan ovat siinä alkuhun päässehet , kun Paavon sängystä kuuluu kirkkahalla pojaan äänellä.

- Isä hei , mitä sinä siellä ähiset. Ja mitä ihmettä sinä aloit tekemähän.

Esko tunsi olevansa nyt tiukan eressä. Ei kuitenkahan uskalla pojaalle asiassa alkaa valehtelemahan , vaan sanoo: -Aateltihin äirees kanssa teherä sinulle pikku veikka taikka siskooflikka.

Eskolla kirnuus kaatus , moisehen keskeytyksehen. Kohta kuuluu Paavon ääni. - Isä hei! älkää veliä tehkö, tehkää hevoonen, se on palijo enempi tarpehen. Säästetähän pitkäpenni kun on oma hevoonen.