ONNENKUU

Meille paisteli onnenkuu

toisinaan pilveen se ajautuu

kultaisena se mollotti silloin

kun sun kanssasi istuimme illoin

Siellä rannalla suuren veen

jossa istuimme koivun katveeseen

Vain onnenesta huokaili rinta

kuunsiltana hohti järvenpinta.

 

Kuunsiltaa lähdimme kulkemaan

käsikädessä kohti unelmaa

Kuu kirkas hopesenhohteen luo

niin kaunis olikin ilta tuo

Kuunsillalle vien sinut uudestaan

sen hopeista hohdetta katsomaan.