TYÖNTEKIJÄ"

 

On päätteen ääressä istunut,

"työntekijä" koko päivän.

Edessä pitkä viikonloppu on,

kera vaimon oman ,sievän.

Merelle on tarkoitus purjehtia ,

työasioita ei turhaan murehtia.

 

Viheltäen ilman huolia

työpaikan oven hän sulkee.

Puku päällä, nappakengissä

hän Mersun luokse kulkee.

Salkkumikron viereensä asettaa,

kun ratin ääreen istahtaa.

 

"Työntekijän" talo siaitsee

"maalla" naapuritaajamassa.

Maa-Jussit on jo koneillaan

pellolla satoa korjaamassa.

"työntekijä" Mersussaan synkistyy,

katkerana hän kiroamaan yltyy.

 

-K yllä on se yhtä saatanaa,

kun jussit uusilla koneilla ajaa.

Tukirahoja ne vain nostelee,

rahan tulolla ei ole rajaa.

Niille liikaa "muruja"tipahtelee,

sen näkee kun menoa katselee.

 

Kaksi traktoria tuollakin

ja toinen aivan uusi.

Perkele, eihän tuollainen kannata

jussi,hapannut on aivoluusi.

Hevosella kun hommansa hoitaisi,

niin luontokaan ei silloin saastuisi.

 

Synkin silmin hän pellolle katselee,

kateus hänen rintaa polttaa.

Suutuksissaan kaasua polkaisee,

tuskin liikennemerkkejä muistaa.

Kotipihaan hän vihoissaan kaasuttaa,

vaimo siellä jo sievänä odottaa.

 

Talo iso on ja komea,

kaariovia-ikkunoita.

Se suurella rahalla tehty on

eihän luxusta mikään voita.

Ilman velkaa on helppoa asustaa,

rahat pörssiin voi aina sioittaa.

 

Mersun autotalliin hän ohjastaa

siihen vaimon Bemarin viereen.

Vaatteet vaihtaa ja sitten istahtaa,

ratin taakse maasturin tuoreen.

-Välttämätön maasturi talossa on,

kun Mersu on maastossa kelvoton.

 

Vaimo vierelle autoon istahtaa,

eväskorin on mukanaan tuonut.

Merenrantaan nyt pari ajelee.

paljon heille on elämä suonut.

-Venettä kohta vaihtaa täytynee,

kun kaveritkin niitä suurentelee.

 

Vielä muistaa suuttumuksensa tuon,

sanoo vaimolle :Ei ole laitaa,

kun maajussit uusia koneitaan,

tukirahoilla ostaa taitaa.

Kyllä kai siinä tulojaan saa valittaa.

kun rahansa koneisiin sioittaa.