10.

KATSOIN KOTVAN VANHAA MIESTÄ,

tutkin vanhusta vähäsen.

Ehkä saavuin väärin elkein,

jospa jossakin mokasin.

Mietin millä voisin saada

ukon toiselle tolalle

Hymyyn väänsin tiukat huulet,

silmät lauhdutin vihaiset.

Äänen muutin lempeäksi,

otin leppoisan asennon.

Heitin läppää liennytellen,

vedin roolia kaverin,

Läpsin miestä olkapäälle,

niin kuin ennenkin tavatun.

 

Halli haukkui portin päässä,

hurtta hurjana murisi.

Käydä tahtoi vaikeaksi

ottaa hengiltä tulijan.

Mutta kesti vahva riimu,

ketju kullasta punottu.

Väinö vielä puuskutteli,

viha silmänsä sumensi

Norui sylki leuoiltansa

kuola parrassa levisi.

Puoleheni katsoi taasen,

suu jo muodosti sanoja:

- Mikä lienet leuhottaja ,

kuka kurja kuljeksija?

Mene sinne, kuin tulitkin,

aikain taakse tarpomahan.

Turhaa täällä sä turiset,

joutavia kerskailet,

kun ei miehessä makua,

uroksessa uskallusta.

Mene matkoihis mokoma,

jätä vanha paikoillensa,

niin saat rauhassa palata,

mennä minne mielinetkin

Vaan jos miekkonen haluat

kehuskella voimillasi,

panna pirstaksi kotini,

Kalevalan keikautella,

niin en sääliä sävellä,

armoa en anniskele.

(jatkuu)