27.

KUULUI VÄINÖN VAIMALLUKSET

sekä jatkuva jorina

tuntui tuimat tuiskahdukset

sumu sankea sakeni

liekkejäkin leimahteli

sitten kuuluikin räjähdys

Haihtui sauhu saatavilta

sumu sankea pakeni

edessä näin ihmeellisen

naisen kaunihin, ihanan

tukka hohti kultiansa

loisti silmissä timantit.

Sanatonna tuota katsoin

vaiti kaunista tapitin

tuoko mulle ystäväksi

matkakumppani minulle?

Saisinko tuon rinnalleni

ratsastamaan ratsuillani

pitkin taivoa tasaista

pilven lonkain koukeroissa.

Väinö kättänsä ojensi

osoitteli neitokaista,

sitten saatteli sanoiksi

verkkaisesti näin valisti:

- Mikä lienet miehiäsä

kuka kumma kulkijakin

tuota täysin en tajua

eikä ymmärrys yletä.

Tein mä silti minkä pyysit

teinhän kumppanin sinulle

panin sille luonnon hellän

niitty kukkien medestä

kauneutta mielin määrin

sekä hiukkasen sisua.

Häivy siis nyt maisemista

Väinön portilta katoa

älä koskaan kulje tänne

niin saat rauhassa erota

täältä aikain hinkalosta

tuhannen tapauksen tuvasta.

Kiittelin kai taituria

naistani somaa halasin,

hyvin tuntui suopealta

niin kuin tehtynä minulle.

Noustiin siitä nokkelasti

selkään hurjien hepojen

karautimme matkoihimme

sinne pilvien lomahan

aikakone taskussani

keri vuosia kerälle

kunnes saavuin matkaltani

oman mökkini pihalle.

LOPPU