21.

VAIKKA VARMASTI PELOTTI,

tuikki tuska sielussani,

teki mieleni takaisin

turvaisille maisemille,

kotikonnuille takaisin,

aikaan jonne kuulunenkin.

Etoi vietävä elukka,

kauhistutti kummajainen.

Lima kyljissä kimalsi,

kuola kiilui leuoillansa,

vaahto vihreä pusertui

otuksen tuon sieraimista.

Tuotako pussata pitäisi,

antaa suukko seitsemästi?

Huulia karmeita kokea

voisinkohan pyörtymättä.

Kovin kauhea urakka

puistatutti hirveästi.

Mutta jos tosi tarina?

Jos on neito noiduttuna,

nainen hirviön sisässä,

liskon hahmoon piilotettu?

Kyllä löyhkältä lemusi

kidat joita suudellessa

muisti meinasi kadota,

äly alta otsa luuni.

Eipä rohkea peräänny.

Eikä käänny miehen mieli.

Teenhän minkä jo lupasin,

pussaan kurjan kummituksen.

Kertaa seitsemän imaisin.

Suussa maistui hirvittävä

maku kun manan majoilta,

tuoksu tullut tuonelasta.

Sitten kummia tapahtui!

Suukon kun sai seitsemäskin

kita ammollaan oleva,

haarakieli nuolemassa

oli kasvoja minulta.

(jatkuu)