20.

SILLOIN TUNSIN POSKELLANI,

kielen karkean sipaisun.

Hirmu lisko liehitellen

minua vietellä yritti.

Mitä tuolla tursakkeella

oli vieraalle varattu?

Miksi liehui lempeästi,

keinoja kaikkia yritti?

Otus kolkko luultavasti

taikavoimilla lumottu

Tehty neito hirviöksi,

nainen liskoksi kirottu.

Pantu suomut selkähänsä

päitä seitsemän varattu.

 

Onko seikka taika voiman,

jotenkin tähän salattu

Miten lakkaa loitsun voima,

kuinka kumoutuu kirous?

Se on tarkoin kulkijalta,

reissu mieheltä hukassa.

Poissa pantu nähtäviltä,

piiloon vierailta vedetty?

Seisoin siinä kalliolla,

sydän hakkasi rajusti.

Mitä tehdä tuollaiselle,

miten selvitä pulasta?

Lisko nuoli huuliansa,

kaikki päät oli lähellä,

tulet sammui sieraimista

höyryt haihtuen hupeni.

Ihmeekseni kuulin kohta

sanat neuvoja anovat:

- Kuule vieras, muukalainen,

olen paikassa pahassa.

Vuosikaudet hirviönä

olen vellonut vedessä.

Pelotellut kulkijoita

saanut kauhua kylille.

Oi sä miekkonen matala,

ritarini, auttajani,

minut pinteestä pelasta,

lauo noidan taika keinot!

Silloin haihtuukin lumous,

pääsen jälleen tyttöseksi.

Mua suutele sulosti,

joka suulle kuumemmasta,

silloin särkyvi todella

taika voimat kiusalliset.

(jatkuu)