13.

 

PÄIVÄ POLTTI PAISTATELLEN,

hehku auringon asetti

selkänahkan koetukselle.

Suuta kuivamaan rupesi,

jano kurkun kuivatteli

 

- Josko juomista hakisit,

kulkijalle nääntyvälle?

Vaikka vettä jos olisi,

taikka vahvaa ohralientä,

että jaksaisin palata,

mistä lähdin kulkemahan,

tänne menneiden majoille

Kalevalan kankahille.

Tuumi hetken vanha Väinö,

mietti tuokion totisen.

Keppi heilui keikahdellen,

sauva tannerta tapasi.

Viimein tahtooni rupesi,

lähti kähmimään talolle.

Julma koira ketjun päässä

näytti hampaita haluten

palan purra kannikoista,

veren vahvimman valua.

Pelotti niin penteleesti,

hurtan kiukkuinen murina.

Meni Väinö väännätellen,

talon valtavan sisälle.

Ovi niin kuin holvikaari

johti suurihin saleihin.

Kultaa välkkyi seinustoilla,

silkki verhoissa välähti

punaista ja purppuraista,

joka puolella parasta.

Aukaisi Väinö kaapin uksen,

arkun kansia raotti.

Otti pullon pitkänlaisen,

ohutkaulaisen putelin.

Kristallia välkkyi vaasit,

valo kimmelsi väreissä

Mietin limsaa mahtaa olla

juoma pullossa punainen.

Viiniä vai vahvempaakin,

ehkä pontikkaa peräti?

(jatkuu)