RAKASTAA, EI RAKASTA !!!

Toisinaan minun polkuni laaksossa kulkee,

sumu sakea siellä minut ympäröi.

Väliin esteet vahvat matkani sulkee,

sielu hädissään empii ja epäröi.

 

Toisinaan taasen nousen vuorelle tuonne,

missä raikkaat tuulet mua virvoittaa.

Silloin sisälläni on vahva tunne,

että armaani minua rakastaa.

 

Olen jälleen laaksossa päivä ei paista,

joka puolella usvaa ja pimeää.

on jalkaini alla vain kapea kaista,

joko kohta mun jalkani lipeää.

 

Minä huhuilen sinua armaani,

sinä kuuletko mulla on hätä?

Minä rukoilen sinua rakkaani,

ethän pimeyteen mua jätä.

 

Anna rakkauden valoa tänne päin,

suunnistaa voisin sinun luokse.

Sumussa haparoiden sua odotan,

oi rakkaani luokseni juokse.

 

Rakkauden valo meidät johdattaa,

tuonne vuorelle korkealle.

Sieltä kauas, niin kauas nähdä saa,

kaikki tuntuu taas paremmalle!

 

Mutta jokapuolella laaksoja on,

niissä sumujen peikot kulkee.

Ne yksinään kulkevan ihmisen,

epätoivon häkkiin sulkee..

 

Oi rakkaani jäämmekö vuorelle,

siellä taivas on lähempänä.

Siellä sinun sylissä rakkaani,

ovat huolemme vähempänä.