OMA KULTANI KOREA

Kauan vuosia kulunut

paljon matkaa taivallettu

myötäistä, ylämäkeä,

hellettä kuin pakkassäätä.

 

Siitä mieli on iloinen,

auvo suuri sielussani,

kun on kultani korea,

siippa sievä rinnallani.

 

Onnen mittani minulla,

mukavalla miekkosella,

on niin vietävän venyvä,

jousen lailla jousteleva.

 

Onnen maistelen muruina,

väliin nautin viivytellen,

joskus riemulla repäisen

onnen maljan pohjaan asti.

 

Mutta luovuttaa osaanko?

Hyvää mieltä, onneakin,

vaiko pelkästään varailen

onnen kortit itselleni?

 

Muilta tuo pitää kysellä,

syrjäisiltä tiedustella,

ehkä vaimo sen sinulle

kahden kesken paljastaisi?