muistellessa joijjenki puhheissa kaekki oli niin helevetin hyvi. Oli pottuva ja läskijä, aena oli hyvät ilimat, veroja ei tarvinnu maksaa, ja pensaki oli melekeen ilimasta. Rikollisuutta ei ollu laenkaan eikä kukkaa hypänny vierassa, lapset oli kohtelijaeta ja osasivat muutenki käöttäötyvä. Rahhaa oli taskut täönnä jokkaesella ja muutenki oli kaekki niin hyvin, elämä oli kuin paratiisissä.

Soppiihan tuota pikkusen muistella kuinka helevetin ankaraa elämä oli. Leipä oli kovvaa ja voe suolasta, varsinki keväpuolella oli sijanläski mytteötynyttä ja pihkamaetosten lehemijen maito oli katkerinta ryypttävvää mitä voe olle. Vieläki kun muistaa suussaan se maun niin sitä vaella ettei yrijö saavu vieraaksi. Toki syksyllä oli syömiset tuoretta ja maokasta, mutta kun ei ollu jääkaappeja eikä pakastimija niin nykyajan hykijenistit oesivat varmaan saaneet sätkyn. Kaeppa se vastustuskyky oli korkija koska ei monestikkaa tullu ruokamyrkytyksijä. Leipä oli pirtinorressa kuivanutta reikäleipää joka oli niin kovvaa, että ei saanu palasta kuin tynämiitilla. Sillon sovan jäläkeen oli vielä sitte puutettaki kaekesta. Varsinaesta näläkää en muista mutta enimmäkseen oli "koepiruokaa" niin ku äeti tapasi sanua yksinkertasista syömisista.

Entäpä sitte asuminen. Eipä ollu pröystäelyä. Talavella oli yöllä tosi kylymää. Muistan kun vesi jääty kovilla pakkasella sankossa. Mittää mukavuuksiahan ei ollu. Tarpeilla piti käyä puuceessä pimijässä. Ussein paskaukko pistim persijeen kun pimijässä istu reijälle.

Oesi kae niitä muisteluksija monneenki malliin. Monetkamaluuvet on kirkkaana muistissä. Eivät oo kultautuneet. Vaen niin sitä on taaperreltu tänne hyvviin päeviin. On kaekkeja ja hyvinvoentija joka lähtöön, mutta yllätys, yllätys, tyytymättömyys on tapissa. Kaekki on muka päen persettä ja syvältä. Aenahan tyytymättömyyven ymmärtää nuorten keskuuvessa, jokka on aena saaneet kaekin mitä on halunneet. Mutta kun haotaankaatuvat papat ja mummut narisee, ikkään kuin pitäsi vieläki enempi saaha. Käsittämätöntä.

-O-