, HEVOSMIES.

Nousi isäntä aikaisin aamulla,

hevosiansa ruokkimaan.

Mies hevosiansa rakastaa,

niistä ei pysty luopumaan.

Vaikka kaksikin traktoria pihalla on,

hän ei sittenkää voi olla hevoseton.

 

Muistoissaan mies rahille istahtaa,

tulvii mieleen nuoruus raju.

Jo pienestä pojasta ollut on,

hänestä parasta hevosen haju.

Sitten vanhempana hän ollut on,

hevosmies aivan ehdoton.

Monet talvet siellä kuluivat,

rankoissa talvisavotoissa.

Siellä miestä ja hevosta kysyttiin,

ajat nuo nyt ovat jo poissa.

Ajat niin nopeasti muuttuvat,

monet seikasta tästä suuttuvat.

Mutta ei kukaan sille mitään voi,

kun kehitys kehittyy.

Automaatit ja elektroniikka,

joka paikassa yleistyy.

Aika kun siihen tarpeeksi kypsä on,

ihminenkin,varmaan,on tarpeeton.