TUOMAS & TILTA

Viikon päästä on Joulu, huolestuu Tilta.

Nyt pittääki siivota , jokkainen ilta.

Sillä eihän se Joulu, Joululta tunnu.

Jos siivonnu ei oo, eikä touhunnu.

 

Tuomas kulumaesa alta katselee..

Myös välillä syvvään huokaisee.

Sitten rykäsee, kurkkuaan kakistaa.

Verkkaisesti sitten lausahtaa.

Minä oon tässä syrijästä katastellu.

Kun sinä oot siinä siivoskellu.

Miksi pittää jokkaenen kolo nuolla.

Että aevanhan meinaat tuohon kuolla.

Eikö tuossa nyt kannattas järkijä käöttää,

ja muilleki esimerkkijä näöttää.

Siivoukset voesi suorittaa kesäseen aekaan,

siinähän sitä oesi tunnelmaa, taikaa.

Sitte oesi helepompaa tuulettaa,

ja muutenkin tarkenis ahertaa.

Ei kävisi veto ei lumikaa haettaa,

aevan turhaa nyt mattoja ulos laettaa.

Mikä oesi nyt meijjän köllöttää ,

´ja vaekka telekkua töllöttää.

Kun ei heiluisi laenkaan pölyrätti,

voe Tilta kun sinä oot kovin nätti.

Tule tänne ja heitä tuo touhu poes,

minusta se oekija Joulu oes.

Kun kiireettä tässä köllötellään,

ja toesiaan hellästi silitellään.

 

Mutta se on Tiltalla tärkeää,

ettei mikään kolo siivoamatta jää.

Rättiväsyneenä pyhinä nukkuu vaan.

nauttia ei voi Joulusta ollenkaan.