TUOMAS &TILTA(lemmenleikit)

Oli lempejän kaonis lauvantaeilta,

kun sohovan nurkassa Tuomas ja Tilta.

Käskäessä siinä huaveillen istuvat,

lummouksen särkee sanat vaen muutamat.

 

Sannoo Tuomas, hempeöttä äänessään,

puristaa Tiltan kättä sylissään.

"-Sinä Tilta oot minulle Rakkaos suuri,

kun löysin sinut, kävi minulla tuuri."

 

Välliin Tuomas Tiltaasa hyvväelee,

toesinaa myös poskelle suutelee.

Sitte aevan jo kätesä kaolalle viskaa,

ja huulillaan hamuvaa Tiltan niskaa.

 

 

Tilta sannoo: "-heitä se joutavoenti,

minun sielussa on nyt semmonen soenti,

että kahavit aenaki piittää keittää."

Siihen sohovalle Tuomaan yksin heittää.

 

Tuomas kaehoten kattoo Tiltan perrään.

Sannoo sitten: - Nythän minä taasen herrään!

Luulin vähäsen aekaa , että sylissäen on naenen,

mutta oliki vaen se emäntä ahertavaenen"

 

Kahavin tuoksu pirtissä leijalee,

Tilta Tuomakselle jo huutelee:

"Alahan sieltä ukko jo kahaville tulla,

aevan tuoretta kahavileipää on mulla"

 

Mieli maassa Tuomas nyt pöytään astuu,

hellyyvenkaipuusta silimäkulumasa kastuu..

Tilta huomaa sen Tuomasta kattoessaan,

seikka tuo saa Tiltan näin sanomaan:

 

-"Elähän sentään ukkoni murehi suotta

meillä aekaa no vielä monta vuotta.

Kuhan tässä nyt ensin kahavit juuvaan,

sitte rakkauvenleikit astuu kuvvaan.