KOIRA KAHLEISSA

Koiraksi synnyin koiraksi jään

tulevaisuuden harmaana nään

isäntä julma mua hallitsee

kuri ankara talossa vallitsee.

minut riimuun hän kahlitsee.

 

Jos on isäntä pahalla tuulella

on pulloa käyttänyt huulella

purkaukset saan kamalat kärsiä

paljasta luuta ruuaksi järsiä.

olot ankeat vallitsee.

 

Pakkasellakin öisin oon ulkona

tuskaani saan kuutamoon ulvoa

kierrän häkkiä hermot pinnassa

tuska niin suuri painaa rinnassa

synkkyys mieltäni hallitsee.

 

Luottaa en voi koskaan ihmiseen

vielä kerran oikean tempun teen

minä karkaan kauaksi täältä pois

helpompaa siellä eloni varmaan ois.

Kahlittu kaipaa vapauteen.