MAHTAJAT

1.
Sukellin alaspäin,

loistavan valon näin,

olin joutunut vaaraan nyt yllättäin.

Valot häikäisee nuo

eivät ne armoa suo,

miksi suurien voimien uhriksi jäin?

2.

Äänet nuo kolisee,

kirskuu ja volisee,

kiljotiini jo armotta murskaa luut,

tuomio armoton,

tapana täällä on,

viimeisen huokaukseen aukeaa suut.

3.

Voittajat juhlivat,

öykkärit muutamat,

pienempiinsä valtaa ne käyttelee.

myöskin toimii ne niin,

että jos tarvittii,

ne mielellään hurskasta näyttelee.

 

Kirkonalttarin luo,

usein polvistuu nuo,

näyttävästi suuret almunsa antavat,

mutta kun hetki käy,

eikä Jumalaa näy,

sinut kiroten roskikseen kantavat.