YLÄILIMOSSA.

Kauhijalla kiireellä tahtosin lentää,

tuonne kauvvaksi pilivijen päälle.

Siivistähän minulla on uupelo,

joten matkalle täötyy toemeutua,

pelekän, äärettömyyksiin lentävän,

aattelemisen voemalla.

 

Silimät räppään kiini ja suunnistan

tuonne korkeoksiin,siniselle taevaalle.

Kurkistelen alaspäen, näjen siellä

kessäesen luonnon parraemmillaan,

Huikasevan kirkaan kesäpouvan

hoksaan värittävän tienoot,

satumaesen kaoniiksi.

 

Aevankuin untuvana näjen muutamija

poutapilivenhattaroeta seilaavan

alapuolellani.Näjen tuhansija järvijä

ja synkkijä mehtijä, kaeken samalla

silimäöksellä.Kukkakevot keltasena

loestaa , antaen värijä näkymään.

 

Viivähän tuolla haavereissullani,

pitemmän aekaa.Haluvan naottija

täösillä, olemassaolemisen riemua.

Rinnassani sen tunnen antaneen

minulle palijo voemija, jaksaa

taevaltaa elämän polokuva,

etteenpäen, murehtimatta.