MÖKINMIES PILIKILLÄ

Mökinmies oli mielellä haikealla,

Kun aikaa piti viettää kotosalla.

Kotijärvi vaen muutaman askeleen päässä.

yöllä pakkanen kova siis, järvi on jäässä.

 

MökinMies pilkkimiehiä tietysti on.

Kalastushimo miehellä on suunnaton.

Mieleen tullut hänellä ajatus uus.

Siitä kuvastuu kaverin oveluus.

 

On naapurijärvelle matkaa hiukan.

Siellä Toesten Topi antaa vastuksen tiukan.

Oli Eokolta kuullut hän seikan sen.

Pilikintä vaatii reijjän kaeraoksen.

 

Mökinmies saapuu järvelle, pallille istuu.

Miettii mielessään sitä , mitenhän onnistuu.

Järven keskelle reiän hän kairailee.

Pilikin reikään työntää ja nykyttelee.

 

Mökinmies taetaa tarkasti taijot nuo,

luonto pilkkijälle parraan nautinnon suo

Rennosti ympäristyä silimäelee,

mielenkiinnolla seutua katselee.

 

Tuolla kauniit kukkulat kohoaa.

Tuolla lähde kuumana pulppuaa.

Tuolla hiljainen ääretön erämaa.

Tuolla risukko runsaana rehottaa.

 

Mutta silloimpa pilkkijä jännittyy,

johan pilkkiin nappaa, siinä on syy.

Nyt on saalis jo pilkissä, tuntee sen,

väsyttää sitä täytynee pikkuisen.

 

Mökinmies on taetava kalamies,

kalastella hän tahtoopi otsa hies.

Mutta saalista ei hän kotia vie,

järvessä kalan paikka paras lie.

 

Kalapussit järveen hän tyhjentää,

aivan tyhjät pussit roikkumaan jää.

Pilkin pistää rennosti roikkumaan.

Huomenna sitä jälleen tarvitaan.