3.

KONEEN PIILOHON PANINKIN

odottamaan siihen asti

kunnes seudulta katoan,

matkaan muille maisemille,

aikaan vanhojen, vakaiden .

 

Syksy synkeä soluvi

jälleen näille maisemille.

Kylmin tuulin taas tulevi

työntää hyiset lonkeronsa

joka soppeen ja syvälle,

aivan sielun syövereihin

 

Mitä keinoja kehitän?

Miten jaksan ponnistella

läpi synkeän, pimeän,

lohduttoman syksyn synkän.

 

Otan ratsuni rajuimman ,

valjastan sen vaskivöillä.

Panen parhaimman satulan

selkään humman hirnahtavan.

Vielä voiteita vähäsen

sivelen sen kinkereihin,

että luistavi lujemmin

lento suurille saloille.

 

- Mihin miekkonen menossa,

kunne kulkee ratsastaja

Luuskan lauhkean selässä

ohjaksissa kurjan kaakin?

Tuota kuomani kyseli,

tiedusteli tuttavani.

 

- Menen missä käyskeleepi

virren vetreän takojat.

Missä kaikuu kaunis sointu.

Jossa poljento upea.

Menen sinne laulamahan

panen biisiä pinohon

suollan soljuen säkeitä.

(jatkuu)