HOOSIANNAA VETELI KUORO

Hoosiannaa veteli kuoro,

minä vaiti vain murehdin,

oli rintani jäässä aivan,

eikö koskaan se sulaisi.

 

Murheet mustat syvältä raastoi,

minä harhailin polullain,

minä kuulin kohinan kosken,

näin sen syöverit edessäin.

 

Minä katselin vireää vettä,

kuulin kuohujen kuminan,

ne mieleeni antoi rauhan,

sen löysin riemuna sisältäin.

 

Hoosiannaa veteli kuoro,

tummat kuohut velloivat,

olin kosken partaalla siellä,

oli rauha mun omanain.