Luomisen tuskassa
metsässä, puskassa
kovilla ammutaan,
kaivellaan juttuja,
outoja, tuttuja
tuskimpa sammutaan.

Lasista viiniä,
sehän on fiiniä,
välillä naukataan,
jos alkaa nälättää,
tai eukko kälättää,
lenkkiä haukataan.

Kai lienee tuttua
kun jännää juttua
yksinään sorvailee,
tuntuu kuin voroja,
ja muita vaaroja,
takana lorvailee.

Jos keksii kaskuja
tai sananlaskuja
itseäkin naurattaa,
näin mieli kevenee
ja huolet vähenee
luovuus sen aikaan saa.