SYKSY-YÖSSÄ.

Syksyn tuuli nurkissa vaikertaa, sade puiden oksia piiskaa.

Viimeisetkin lehdet keltaiset, tuuli armoton maahan viskaa.

Sade soittaa tuttua sävelmää, vesipisarat rytmin antaa.

Katulyhty valon niin himmeän , syysyöhön pimeään kantaa.

 

Kulkee katua pitkin verkalleen, mies horjuen, humalassa.

Hän välillä hetkeksi pysähtyy, kadunkulmassa muutamassa.

Sitten jatkaa matkaansa eteenpäin, sade vain yltyy kovemmaksi

 

Tuuli kadulla lehtiä kuljettaa, yö käy yhä tummemmaksi.

Mies kuin eksyksissään harhailee, mikä oiken painaa mieltä.

Vain ajatuksia katkeria ja synkkyyttä löytyy sieltä.

Ei hänellä yhtään ystävää, kaikki sortaa ja painaa maahan.

onnentili on hältä suljettu, sehän oli vaan pelkkää lainaa.