KOSTI JA MARINA:

He kulkivat käsikädessä kahden,

elokuisenailtana rannalla lahden.

Kuu rakensi siltaansa vedenkalvoon,

he olivat lähteneet yötään valvoon.

He rakastavaiset, Kosti ja Marina,

sinä iltana alkoi se rakkaustarina.

 

Käsikädessä menivät rinnatusten,

istuvat rantakivelle sylitysten.

Eivät huomaa he mitään ympärillään,

syö Kosti Marinaa silmäyksillään.

He rakastavaiset, Kosti ja Marina,

sinä iltana alkoi se rakkaustarina

 

Hehkui heidän välillä lempi ja onni,

sitä tiennyt ei naapurin suuri sonni.

Nuorenparin se rannalla havaitsee.

häntä huiskaa ja sieraimet tuhisee.

He rakastavaiset, Kosti ja Marina,

sinä iltana alkoi se rakkaustarina.

 

Kosti kietoo kätensä Marinan kaulaan,

kiinni jäänyt on kumpikin lemmenpaulaan.

Suuri sonni yhäti paria katsoo,

Marinan punahuivi sen vihaa lietsoo.

He rakastavaiset, Kosti ja Marina,

sinä iltana alkoi se rakkaustarina.

 

Kosti huulensa Marinan huulille vie,

missähän miehen ajatus oikein lie.

Äkkiä sonnin hyökäävän havaitsee,

aattelee miten Marinaa suojelee.

He rakastavaiset, Kosti ja Marina,

sinä iltana alkoi se rakkaustarina.

 

Kosti , Marinan syliinsä tempaisee,

samantien hän veteen ponkaisee.

Ja hetkessä uivat he lahden yli,

kovin märkä, märkä ,on kullan syli.

He rakastavaiset Kosti ja Marina,

sinä iltana alkoi se rakkaustarina.

 

Sitä iltaa he yhdessä muistelee,

nyt kun eläkepäiviä viettelee.

Niin kauan on jo illasta tuosta,

kun sonnia piti pakoon juosta.

Siitä asti on rakastaneet Kosti ja Marina,

kauniina jatkunut rakkaustarina.