HUOLIA

Usein tässä maailmassa

kaikki päälle kaatumassa,

kolottaapi joka paikkaa,

korvanvälissäkin saikkaa.

 

Harmaantuvi myöskin tukka,

muistin perinyt on hukka.

Hiljaa rapistuvi keho

heikkenee jo lihasteho

 

ottaa henkeen, sydän pätkii

sentään vielä jalat sätkii.

Puhepuoli vielä luistaa

kun vain tapahtumat muistaa.

 

Eläkkeellä aikaa riittää

tunteja toisiinsa liittää

katsastella, aprikoida

harkita ja puntaroita,

miten käyttää ajan kalliin

haaveiluun vai polkkaralliin.

 

Joku vaivojansa itkee,

toinen kukkamaata kitkee,

kolmas eläkkeensä pelaa,

neljäs säästöjänsä selaa

viides päässyt viinaa makuun,

kuudes satsaa huvin hakuun.

 

Sekalainen ollaan joukko,

onneksi ei sentään loukko

oota vaikka ikää karttuu

syvät rypyt naamaan tarttuu.

Nautitaan vuosista näistä,

sulatetaan rinnat jäistä.