VARPUNEN.

Minä katselen varpusta kartanolla,

niin kylmä siellä on sillä olla.

On höyhenet pörrollään toki sen,

sittenkin näyttää olevan viluinen.

 

Lumi peittänyt on sen ruokapöytää,

vain pienen murusen jostakin löytää.

Pakkanen yhä kiristää otettaan,

varpunen vielä tirskuttaa vaan.

 

Luonnon armoilla on tuo linturukka,

jos pakkanen jatkuu sen perii hukka.

Ei sillä aittaa,ei siilossa viljaa,

vain tyytyy kohtaloonsa aivan hiljaa.

 

Kun aorinko kinokset sulattaa,

jo varpunen taasen ruokaa saa.

Se riemuaan jälleen tirskuttaa,

on pöydässä paljon murkinaa.