SYKSYNKULKIJA

Tuuli se tuiversi männynlatvaa
kun astelin tietäni tummaa
kotoani jouduin mä lähtemaan
ei mulla taloa eikä hummaa
vaan onhan minulla kumminkin
tamä remseä mielenlaatu
se minut lauleleen laittelee
se taito on lahjaksi saatu.

En minä suruja surkeile
ne on ilot jotka elättelee
maantiellä riemuiten astelen
hauskat lauluni helähtelee.
Kuura-aamuina kuitenkin
koti-ikävä mielen täyttää
vaikka joskus on vaikeaa
eipä tarvitse muille näyttää.