alakaa olla aeka katella pitkää kalsarija ja lämmintä paekkaa. Entivanahaan kun pirtissä oli suuri kiviuuni niin siellä uuninpäällä oli mukava körnöttää pakkasella. Asunnot oli siihen aekaan hatarija vesi jääty pakkasilla pirtinurkassa vanahat ikkunat oli umpijäässä ja jokapuolella tuntu viileä ilimanvirta.

Vaekka se oli ihimisenpenikalle joskus meleko ankijaa. Vaen yhtä onkelmaa ei ollu. Eipä ollu homeonkelmaa, ilimanvaehto oli takkuuvarma. Näen ollen hirmupakkasilla oli siellä uuninpäällä tunkosta kun kakaralauma ehti lämmintä paekkaa.

Sillon ei ollunna töllyvä ei ees ratijoo kuunneltu. Kun ei ollu sähkyä patteriration pattereita piti säästää. Uutiset kuunneltiin eipä juuri muuta.

Kun vertaa niitä aekoja nykyseen niin ero on valtava vae onko nyky immeinen onnellisempi? Soppiihan tuota eppäellä vaekka on tavaraa ja tarijontaa niin valtava tyytymättömyys on vallalla. Katteos ja pahaolo on vallittevaa.

Sepä on immeinen semmonen elukka että sen pittää olla jottae aenulaatusta. Enempi ja enempi tahtoo hän. No, aeka aekaasa!

-O-