.PILKILLÄ.


Kerran lähti Kaaleppi
järvelle pilkille.
Kelkassa on tilaa,
repulle ja kairalle.

Kaaleppi on pukeutunut
lämpöhaalariin,
sellaisella tarkenisi,
vaikka tunturiin.

Huppu tiukasti on pantu
päähän suojaksi,
ettei tuuli jäädyttäisi,
päätä korpuksi.

Kaaleppi hyvän paikan löytää,
reiän kairailee.
Kohta ukko pilkkiään
jo nykyttelee.

Mutta sitten tuntuupi,
on maha kuralla.
Haalari pian nilkkoihin
ja antoi vain tulla.

Ei käsivarsipaskalla
kauankaan viivytä.
vaatteita heti niskaan
kun ei vatsa hälytä.

Jo aurinkokin järvellä
rupesi paistamaan,
niin haalarissa huppu,
on hartioilla vaan.

Jo Kaalepista tuntuu
paska haisee liiaksi.
Hän uuden reiän kairaa
paskasta kauaksi.

Mutt´paskanhaju seuraa,
niinkuin kuppa huoria.
Jo Kaaleppi sanelee
sanoja suoria.

-En koskaan enää ikinä
syö hernekeittoa.
Kun haju on niin valtava,
kuin penkois raatoa.

Jo jäinen viima alkaa
miehen niskaa hivellä.
Hän hupun päähän tempaa
äkäisellä liikkeellä.

On huppu täynnä paskaa,
sen jo varmaan arvasit.
Ja paska sotki hiukset,
ja takin resorit.

On Kaaleppi nyt tietysti,
pahassa jamassa.
Kun varusteet on kaikki,
vahvasti paskassa.

Nyt pitää kotiin lähteä
pois paskat pesemään .
Ei kylmä vesi kuitenkaan
saa paskaa lähtemään.

Jutun opetus on siinä
ettei koskaan talvella,
saa huppuhaalarissa,
käydä kyykkypaskalla.