LUOLAVÄKEÄ

Kauhea meininki

tulikin luolaan

kivikauteen perään

nyt mä kuolaan,

mutta pakoon

tuo karkaa multa

tehtävään ainoolta

valitulta.

Mammutit minulle

kieltä näyttää

minua tuollainen

kyllä säväyttää

juoksemme

peräkkäin

synkeään mettään

näkyvillä ei vain oo

kettään..

Mutta mammutti

oli puun takana

minä jo valkeana

kuin lakana

hyppää luottaen

Retun syliin

suojaan kantaa

mut kivikyliin.

Retu on meita

vuottanut varmaan

ottaa hän

itselleen armaan

oma muija on

Tatun luona

en minä arvannut

hetkenä tuona

lehdella soitella

saan tässä "Emmaa

kun Retu otti

Lyylini jemmaan.

Kivikylässä kylmät majat

tekivät mulle ankeet ajat

lähdin pienen lenkin heittään

sittenpä aioin potut keittää