LUOLAVÄKEÄ
Kauhea meininki
tulikin luolaan
kivikauteen perään
nyt mä kuolaan,
mutta pakoon
tuo karkaa multa
tehtävään ainoolta
valitulta.
Mammutit minulle
kieltä näyttää
minua tuollainen
kyllä säväyttää
juoksemme
peräkkäin
synkeään mettään
näkyvillä ei vain oo
kettään..
Mutta mammutti
oli puun takana
minä jo valkeana
kuin lakana
hyppää luottaen
Retun syliin
suojaan kantaa
mut kivikyliin.
Retu on meita
vuottanut varmaan
ottaa hän
itselleen armaan
oma muija on
Tatun luona
en minä arvannut
hetkenä tuona
lehdella soitella
saan tässä "Emmaa
kun Retu otti
Lyylini jemmaan.
Kivikylässä kylmät majat
tekivät mulle ankeet ajat
lähdin pienen lenkin heittään
sittenpä aioin potut keittää
Kommentit