KAEKKIJA SITÄ

Sattui minulle melekonen tappaus,
multa vietiin kansalaesvappaus,
puheoekeos ja tienatut eläkkeet,
oekeos kottiin ja kaekki muut lisäkkeet.

Minä olin jo pikkusen huolissaan,
eikö eläkkeellä saa olla tuolissaan,
eikö kattella ollenkaa ympärilleen
olla kiinnostunut elämästä ja silleen.

Huolen tuosta minun päälleni nakkasi,
vaemo matkalle laokun mulle pakkasi,
sannoe ala sitte vaekka kerijäämään,
eihän vanahana pysty enempään.

Sossun ovelle koputtelin, soettelin,
heille tuskaani selittee koettelin,
mutta nostivat kätesä pystyyn vaan,
valakoihoset ei saa mittää ollenkaan.

Huoli rinnassa raastoi ja kirveli,
oli rannassa joutilas virveli,
yritin sillä saalista kalastaa,
mutta ei kala napannu ollenkaa.

Oli mieleni synkkä ja ankia,
etteenpäenmeno verkkaenen, kankia,
kerijätäkki ovilta koettelin,
mutta turhaan kelloja soettelin.

Sitten mieleeni tulikin kummia,
autetaanhan Suomessa tummia,
siispä itseni mustaksi maalasin,
sossun ovelle taas itteni haalasin.

Nytpä oli eri ääni jo kellossa,
kohta eläsin niinkuin pellossa,
euroja minun kätteeni lattoivat,
herkkupöyvvän vielä etteeni kattoivat.

Mikäs tässä on minun nyt ollessa,
kun sapuskaa on mulla suolessa.
Puheoikeuven kun saisi takaisin,
menis elämä taas askelin vakaisin.

Että sattuihan simmosta minulle,
sitä ei satu pojalle monelle.
Loppu kun on hyvä, niin naurattaa,
näin paskiainenkin elää saa.