Oli syksy jo alakanu paenostaa kun hoksasi Kihulan Kalle

että homma se tyhyjäkäöntijä käö jopa vieläpä senki alle

- Jottae helekatti pittää keksijä, ettei aevan pystyyn kuole

ettei viikatemies niittorauvalla noeta kintun-nilikkoja nuole.

 

Siinä naapuriosakkeessa asusteli se Santeri Janatuinen

kepin kansa se kävellä toekkaroe siltäki puuttu vakituinen

niimpä Kalle itekseen tuumasi: - Jos tuon Jallun mukkaan saesi

nii ei sitä tiijä, pentele vie! vaekka Kalle akan itelleen naesi.

 

Kalle ei ennää asijaa jahkaele, vaen kiiruhtaa Jallun kämppään

raohallisesti asijan esittää: - Elä yksikseen viinaa ämppää

jospa lähetään kahestaan kahteleen vaekka löyvetään vaemonpuolta

ei sullakaa sitte laesinkaa oesi liikkumisasijassa huolta.

 

Jallu kahtoo silimin haalakoen: - Käöttöpäevä paras on menny

enkä hameväjestä perusta, että matkaasi lähe minä en nyt

vaen jos kaveri oot niin voetaesiin ottaa pikkuset näkäräeset

tuossa kuistilla voetasiin harrastaa ei ennää häerihe makäräeset.

 

- Vaen naesentuskapa mulla on kato akan vielä meinaan ottaa

kun tuo kuntoki alakaa rapistuu, että tarvihtee yölläki pottaa

se vaemo hommelit hoetelee, ei tarvihe housuun päästää

ja muutenki akka evuksi on siinä siivouslaskuissa säästää.