KALLE KAAHAILEE!

On Kalle hurja nuorimies,

häntä eivät huolet paina.

Rennosti ottaa elämän

naurussa suu on aina.

On juuri saanut ajokortin

risoiksi ajanut jo portin.

Ladan autokseen laittanut,

komiat on pelit , vehkeet.

Kyljissä vauhtiraidatkin,

ja alumiinivanteet.

Hän eelle muista kurvailee,

ja toisten väliin kiilailee.

On kerran kaunis kesäyö,

kun Kalle kaahailee.

Rajoituksen alueella,

talla pohjassa painelee.

Vastaan sitten tiellä ,tuleekin poliisi,

valot vilkkuu siellä ulisee sireeni.

 

Uu-käännöksen Kalle tempaisee,

poliiseja nyt pakoon hän ajaa.

Vaarallisesti Lada jo heilahtaa,

vauhti pitkälti toistasataa.

Silti poliisiauto vain lähenee,

Kallen mahdollisuudet vähenee.

Silloin huomaa hän pienen sivutien,

sinne yrittää hän kääntää.

Vauhti kuitenkin on liian kova,

vauhti auton pellolle heittää.

Monta kertaa ympäri pyörähtää,

liike loppuu ja auto katolleen jää.

Poliisi katsoo romua murhessaan,

-taasenkin aivan turha uhri,

miksi nuorilla aina ajaessaan,

vauhti on aivan liian suuri?

Näin loppuivat Kallelta kaahailut,

kun on viimeisen kurvin ajanut.