RAKKAUVVEN TULI.

Tulisina liekkeinä roehuvaa,
minun nuori rakkaos sinnuun.
Liekit nuolee minun sieluni
sisimpijä sopukoeta.

Suurempana ja suurempana
ne polttavat syvämmeni karrelle.
Jos yrittelen roehuva sammuttaa,
se äetyy yhä kovempaan palloon.

Tuo tuli tuolla syvämmessä,
on melekeen kuin sormi oesi kärventyny.
Se jyskyttää ja sitä kirvelee
ja aena se on mielessä.

Sanokaa hyvät ihimiset,
miten sammuttasin tämän
toevottoman rakkauvven tulen?
Vaen annanko sen kärventää
sieluni tunnottomaksi?