ISÄNTÄ.

Isäntä on aamusella
karmealla tuulella,
ei hän jaksa kiukultansa
vaimon ääntä kuunnella.
Nukkuminen huonosti
hänellä on luistanut.
Harmilliset sattumukset
yön kuluessa muistanut.

Ankealla mielellä käy
askelen suunta navettaan.
-Perkele kun samanlaista
joka aamu aina vaan.
Kun sai joskus aamusella,
vuoteellansa lojua.
On joka aamu nouseminen
pitkänpäälle rajua.

Mölinä kuuluu navetasta,
-mitähän sielläkin nyt on.
Aukoo oven varovasti
näky aivan tavaton.
Irrallaan on kaksi lehmää,
mulli muuten kipeä
koska parressansa makaa,
liekkö edes henkeä?

Emäntäkin juoksujalkaa
navetalle kiirehtää.
isäntä jo lehmäin kanssa
kiertää suurta ympyrää.
Yhteistoimin lehmät sitten
parsiinsa jo saadaankin.
Vaikka oli siinä mennä,
henki että hermotkin.

Sitten täytyy mullikankin
tilannetta tarkastaa.
Vieläkö sen elämälle
jotenkin vois pelastaa.
Niin kuin pallo makaa siinä
vielä hiukan hengittää.
Öljyä vain nopeasti,
ehkä se siitä selviää.

Navetan pöytä,käytävät
on kamalassa siivossa.
Painepesurilla täytyy
käydä se pesaisemassa.
Onneksi tuo mullikin
jo alkaa siitä virota,
Mutta ,voihan Perkele,
jo taasen täytyy kirota.

Irtolehmät katkaisseet on
rehuvaunun kaapelin.
Kottikärryn kanssa täytyy
tehdä työ tuo hankalin.
Hiki juoksee, lehmät huutaa
lypsyä kai oottavat?
Isännällä ,leppoisalla
hermot aivan vinkuvat.

Vastuksista huolimatta
maito on nyt tankissa.
Pyhäaamun rauhaa,
heille toivottavat "toosassa".
Isäntä jo hymähtäen
vaimollensa lausahtaa:
-Joka rauhaa kaipaa,
navetassa sitä kyllä saa.