> VIERAELULLA

 Kerran aattelin istuissa pirtissä naapurille kylläeleen mennä
se kun meikäläesellä milloenkaa tuo runoratsu ei pahemmin lennä
Vaen Heino kun alakaa asijaan, jopa tullee riimit ja roosat
se on kovasti kaonista kuultavaa, toeseksi jäävät TV-toosat.

Hetihän se Heino meikälle, konijakkija lassiin jo kaataa.
ja Heinon hemesti mielissään jo meikälle naoraa ja raataa.
Heinohan ei tuota laesinkaa kovin lempeellä silimällä seoraa
niin on silimä kirkkaana poijalla niin kun se tähtäesi peoraa.

Ehän minä tuosta oo moksiskaa, vaen naoratan vierasta naesta
oma kun se lähti lipettiin , kae kattelee toesenlaesta,
hällä välijä niinhän tuo kronklasi, oli remppaa joka puolla,
kerran kesällä ihtesä särkeny oli raevaustössä jossaki suolla.

Sitte tarkemmin tappaosta selostin, naapurit sitä ihimetteli
että semmonenko oliki se Matleena, päälle päen vielä soepa peli,
Sentään töehin pysty jotenki, kun sitä kintuille risulla veti.
kun se laeskana maata kuijotti, synty kinttuihin liikettä heti.

Vaekka minä eokolle sannoenki, että päevääkö jatkaa pittää,
kun kymmenen tuntiaki uurastaa, eikä jäläkiä tuu juuri mittää,
aevan omasta eestä menevät, potunkuoret ja hommeiset leivät
kun ne elläensuojaajat, karsinasta, sen possunalun veivät.

Eokko nyt on jätteitä ahaminu, se monipuolisesta evväästä tykkää,
sitä en tosin ymmärrä laesinkaa kyn se  syyvessään yrijyä lykkää.
Potunkuoressa vitamiini tallella on home taas kuin penisilliini
näen vastustuskykyä vankkaa saa, pitäsi eokko turpasa kiinni.

Niihän siinä sitte kaviki, että eokko jostae syystä lähti,
oli jostaki sisua keränny, ovenki löe kiinni että rämähti.
Se on kummaa kun koettaa nouvattaa niita suuria ihanteita
ja perheenpäänä kilivotella helepompija taepaleita.
 
Kyllä Heinoki kuunteli kummissaan, kun haastelin asijoesta,
ei tosin se tajua palijuakkaa, kun ei järkesä valo loesta,
siksi kae se eokolleen tyrkyttää monenlaesija herkkuloeta,
eipä näen vanaha äijä ymmärrä laen nuorija miehijä noeta.