.PEKKO-PEIKKO

Pekkopeikko pikisilmä
huolissansa on,
kun ei tiedä
mistä saisi peikkomorsion
Kaikki jotka metsässä on
ovat siskoksia
Eihän vaimoksi voi kukaan
siskoaan kosia.

Pekko mietti poikamiehen
on olo niin kurjaa.
Ei kukaan selkää rapsuta
ei tossujakaan korjaa.
Jos sinipiikaa vaimoksi, nyt empimättä pyydän,
hän kukista ja hunajasta kattaa juhlapöydän.

Pekko puki yllensä
nyt parhaan juhlapuvun.
Häihin aikoi kutsua
hän koko peikkosuvun
Mutta ensin sinipiikaa kosia kai täytyy
ennenkuin morsiuspari onnestansa räytyy

Komeahan Pekko oli
juhlapuvussansa .
Karhunsammaleesta takki
puukengät jalassansa.
Saapui luokse keijukaisten
silkkisiipi ihanaisten

Pekko vähän punastui
kurkkuaan kakisteli
Sitten sanoi:-ihana
oot niin kuin enkeli.
Sua pyydän vaimokseni tulethan sä mulle
mä sua kyllä rakastan ja hyvä oisin sulle.

Keiju katsoi Pekkoa
ja sanoi:-kiltti lienet,
mutta peikon ruokana
on marjat sekä sienet
Keijut syövät hunajaa ja juomana on mesi,
ja kovin suurelta tuo näyttää sinun kämmenesi.

Olen kovin pikkuinen
ja olen lapsi valon
Enkä viihdy pimeässä
perällä synkän salon.
Siis etsi peikkotyttöä sä kyllä hänet löydät
hän suostuu sulle vaimoksi kun kauniisti vain pyydät.

Niin lähti Pekko allapäin
mut´ kuinkas sattuikaan
Aivan vieras peikkoneiti
käveli matkallaan
Hän Pekon pyysi mukaansa ja kohta
kukaties on Pekko-peikko  onnellinen -ukkomies.