OMA KULTANI KOREA

Kauan vuosia kulunut
paljon matkaa taivallettu
myötäistä, ylämäkeä,
hellettä kuin pakkassäätä.

Siitä mieli on iloinen,
auvo suuri sielussani,
kun on kultani korea,
siippa sievä rinnallani.

Onnen mittani minulla,
mukavalla miekkosella,
on niin vietävän venyvä,
jousen lailla jousteleva.

Onnen maistelen muruina,
väliin nautin viivytellen,
joskus riemulla repäisen
onnen maljan pohjaan asti.

Mutta luovuttaa osaanko?
Hyvää mieltä, onneakin,
vaiko pelkästään varailen
onnen kortit itselleni?

Muilta tuo pitää kysellä,
syrjäisiltä tiedustella,
ehkä vaimo sen sinulle
kahden kesken paljastaisi?