KEVÄTTUULIA.


Minä saavun luoksesi, myötä tuulen,
minä saavun kun ilta ruskottaa.
Minä saavun silloin kun valkeat illat,
jälleen valaisee hämyistä maisemaa.
Minä saavun kun sulavat talvenjäät,
minä saavun kun suolla on mustapäät.

Kevättuulten selässä ratsastaa,
tahdon oman rakkaani luokse.
Runoratsuakin tahdon kannustaa,
-oi sä heponi juokse, juokse.
Niin äkkiä tahtoisin luoksesi sun,
tähän kaipuuseen muuten pakahtun.

Kun viimeinkin rakkaani saavutan,
hänet hellästi syliini suljen.
Tämän vuoksi aina iltaisin,
haaveen siivin luoksesi kuljen.
Luonas aina on olla niin ihanaa,
kun luonasi paljon rakkautta saa.

Haaveen hevoset, orhit korskuvat,
minun rakkaani luokse juoskaa.
En kauemmin jaksa odottaa,
enkä kärsiä raastavaa tuskaa.
Varro rakkaani , vielä vain hetkinen,
kohta luonasi oon ,tiedän sen.

Kun luoksesi saavun niin syliini,
sinut oman rakkaani suljen.
Lempeni voimalla kuitenkin,
tuon vaikean matkan kuljen.
Sadun haltijat sitten johdattaa,
kohta eessämme aukeaa satumaa.

Siellä satumaan siniset kumpareet,
saavat lempemme todistaa.
Vain me kaksi yhdessä siellä
saamme toisemme omistaa.
Kaikki unelmamme täyttyvät nuo.
kun huulemme lemmen mettä juo.