1. OLIN KURJA KYLMÄN VANKI,
hyyti pakkanen hymyni,
kohmeiseksi saatti sielun,
vastaan puhkuivat puhurit,
iski viimat ilkeämmät,
tuli turraksi kehoni,
jähmettyivät tunteenikin.

Eipä lämpö lievitellyt,
suvi sielua sulannut,
täysin tunsin jäätyväni,
ikiroudassa ruhoni.
Kylmissäni kyyhöttelin,
kodissa vähän palelin.

Mietin tuota mielessäni,
ajattelin aivoissani,
mitä seikalle tekisin,
asiassa helpottaisin,
kovin konstit on vähissä,
keinot kaikki käytettynä.

Päätin matkustaa johonkin,
mennä maihin lämpimihin,
jossa sieluni sulaisi,
notkistuisi rammat raajat,
tulisi lämpöä lähelle,
suvi siihen saapuville.

Vaikka virtasi hikeä,
kuumuudessa huohottelin,
turkki päällä vain tutisin,
vilu vieri vartalossa,
sielu jäisenä kolisi,
kiteisenä kimmelteli.