NIMPPARIJUHULA

Ku onj nimpparit ja putelli kossua, niin kae tuota juhulia pittee,
Se vaen taeten pittee suorrittee, juhula onnistuu - ei siinä mittee.
Alaku valamistelut pittee harkiten, muistoo taijolla toemeen panna
Johan etellisenä iltana viimmestään, vuotoo poijalle mahala ja manna.

Toki uammuna piitteepi suorrittaa, juhulaan kuuluvat rituvaalit
Pittee parta ajjoo ja tietenki, harmaaseen tukkaan uuvet maalit.
Pittee kalsarit vaehtoo ja lisäksi, kaenalooj perspiranttia laettoo.
Jospa kossua siivun imasoo, ei siitä nyt liene aenakaa haettoo?

Vielä tuplan kun ottoo, näen pohojustoo, pittee viinan sietokykkyy.
Täötyy syyä raskaasti makkarroo, jos se vahavistas likkalykkyy.
Palanpaeneeksi kossua ryypäten, alas Kotleri liukkaasti luistoo.
Siinä touhun keskellä tietenki, pittää ryypyn välit tarkasti muistoo.

Nyt onnii keppee olo ja täötyypi pienet nokkaunetki ottoo,
Sitte ei enneen pysty nukkummaan, ku on ravintelissa poesa kottoo.
Kossuryyppy ja perrään toenenki, uni saapuu ku nujjalla lyöty.
Eipä tarvihe tabuja popsija, unenpuutteeseen niitäe on syöty!

Monenlaesta unta ja unelmoo, siinä ehtiiki katastella.
Kun jossahi pääkopan sisällä, alakaa moukarit kalakutella.
Pieni rapularyypynpoekanen on sentään putellin pohojalle jiännä.
Ja jossae vattanpohojassa eiköhän joku pirusti viännä.

Siinä täötyypi vaohilla suunnistoo, sinne helepotushuonetta kohti.
Kovin herkällä tuntuu olevanki, tuskin kiirettä pittee tohti.
Perille sinne poeka kerkesi, sitte tuliki kahesta piästä.
On se juhulinta aekaa niin kamalaa, ei se juhulijjaa koskaa siästä.

Niin juhulat tuliki juhulittuu, aevan kovimman tapin takkaa.
Suap nähä millonka moukarjmies, tuolla piässä tyystin lakkaa.
Naestouhut tietennii mynkään män, pittee muullon onnia koettaa.
Jospa hyvinnii jonku sutturan, siihen männessä itelleen voettaa!