Meille elämä ei aina, ruusuja anna,
kukaan toinen ei sielusi murheita kanna.
Jokainen laillaan matkaa taivaltaa,
vaikka kontaten perille raahustaa.

Turha siitä on itkuja virittää,
että työstä ei mitään käteen jää.
Mihin tarvitset rahakäärön sen,
tai valtavan tavaran paljouten?

Iloiten elä elosi kiirehtimättä,
toki täytä paikkasi tinkimättä.
Mutta turhalle kiireelle jarrut lyö,
se sinulta elämänilon jo syö.

Jos alat sä murhetta muassa kantaa,
se vain taivallukselle painoa antaa.
Niin raskaalta tuntuu päivän työ ,
ja unetta kuluu tuskainen yö.

Ota päivä kerrallaan- iloiten,
niin kuulet jo laulun lintusten.
Huomaat luonto on riemua tulvillaan,
kun vaan ehtisit siitä nauttimaan.

Mitä merkitsee talot ja tavarat,
mitä viljelyslakeudet avarat.
Jos et osaa sä muuta arvostaa,
on sisällä sinulla autiomaa.