.KISSASOTAA.


Maaliskuinen ilta koittaa,
omakotitalossa.
Kaikki ihan rauhallista
kevätillan kajossa.
Isäntä jo vaimon viereen.
pukkisänkyyn kapuaa.
Seksihommat tulee mieleen,
vaimoa jo rapsuttaa.

Silloin kauhee volina
jo pihamaalta kajahtaa
Kollikissa houkuttelee
siellä omaa armastaan
Mutta ei tuo volina
nyt sovi miehen korville.
Mies ottaa kumisaappaan
antaa huutia näin kissoille.

Rauha palaa pihamaalle,
taas isäntä käy vuoteelle
Fiilikset on täysin pois
hän antaa vallan unelle.
Ja ihan kerran muutaman
jo kuorsauskin korahtaa.
Kun jälleen pihamaalta
kissakuoron soolot kajahtaa.

-Onhan perkelettä tämä
kun pitää muiten kissoja.
Yökaudet saapi paimentaa,
haistella katinpissoja.
Nyt hetikohta antakaa
minulle vähän pyssyä.
Niin saavat kyllä naapurit
kissojaan kohta kysyä.

Asetta ei oo talossa
radio kuitenkin.
Saa hieno matkaradio
liikettä kissoihin.
Se pirtaleiksi hajoaa,
-Ei tässä auta saatana,
kyllä kai sentään unirauha
taloon on nyt saatava.

Näin kuluu monta viikkoa,
isäntä on äreä.
Ruokakaan ei maita,
tässä eioo järkeä.
Kun kissasota joka yö
elämänilon vie.
Jo isäntä sen huomaa:
-On tämä tuhon tie.

Niimpä sitten isäntä
talonsa poissa myy.
Senhän kyllä arvaa
mikä oli siihen syy?
Hän kerrostaloon muuttaapi,
ylimpään kerrokseen
.Ei kuulu enää kissojen
konsertti huoneeseen.