APATIA UHKAA!

Jostain kaukaa taivaanrannan takaa,
nousee pilvi tummareunainen.
Tunnelma niin luottavainen vakaa,
saanut on nyt sävyn suruisen.

Tunnen kuinka hiljaa sielussani,
tumma sointu ylivallan saa.
Valonkajoa en näe missään,
syöksynkö nyt kylmään, pimeään?

Kauan kesti kaunis onnenaika,
aurinkoinen tiemme valaisi.
En silloin tiennyt että arvaamatta,
mustat pilvet jälleen palaisi

En tiedä, voiko enää päästä suojaan,
alta myrskytuulten viuhuvain.
Miten paeta voi kohtaloaan,
pystyy kaiken hyväksymään vain.

Tapahtuu, mi´tapahtua pitää,
omaa rataa kaikki taivaltaa.
Kohtaloaan kohden täytyy rientää,
suunta kohden on pääteasemaa.