Luopumiseen tuskaa syksyssä varmaan
 alhaalla näen pilven niin harmaan
sadetta tihuttaa syksyinen taivas,
syksy nyt jatkuu tuskas ja vaivas.

Yhä vaan tummuu syksyinen ilta,
loisketta kuuluupi laiturilta,
syksyinen aalto vapaana sentään,
kauaksi minulla aatokset lentää.

Mihinkä unohtuikaan aikarauta
vierivät viikot, mikään ei auta,
kohta jo tuivertaa syksyntuuli,
kohmettuu sormet, jäätyvi huuli.

Sinulle ystävä ojennan kättä
tartu siihen nyt viipymättä
yhteinen ystävyys lämmittää meitä,
talvenmaisemiin eksyneitä.