On pijetty ruuvan kalleuvvesta. Päevitellään kun melekeen 10% tulloesta voe mennä jokapäeväseen leipään.

Mitä sitte? Jos se tuntuu tyyriiltä niin eikun kylvään ja korijaamaan satoa. Maatiloja on tarijolla särkymään asti.

On ne nuo asenteet mulijahtanu päälajelleen. Luulis että syöminen on se tärkein. Mutta EI. Matkustelu ja huppaelu ja läträös viinan kaa on semmosta joka ei oo ikkää kallista.

Työmarkkinat rettelöe ja pistää perseet penkkiin jos ei vaatimuksiin suostuta. Mutta jos ruuvantuottaja haluvaa muutaman senin lisän tuntitaksaan jo on kamala älämölö.

No, näenhän on aena ollu, vaikka ruuvantuottajalla on parraat asseet tahtonsa perilleviemiseksi. Mistäkö se sitte kiikastaa. Puuttuu se yhteinenvoema. Duunarit porukassa keksii paenostuskeinoja ja siellä on voemakkaat orkanisaatiot takana. Maajussi siellä saanhehtaarin keskellä pui nyrkkijään taskussa ja luovuttaa tuotteensa sillä hinnalla minkä markkina armossaan antaa. Kartellisoituneet markkinat vie ryöstö hintaan kaiken.

Näen on aena ollu ja varmaan vastakin. Ruoka pitäisi olla ilmasta tai mieluummin kai pitäs saaha muutama sentti syöntupalakkijua ennen ku kuluttaja on tyytyväenen.

Ruuvantuottaja kuolee ruuvanääreen - väsymyksestä!

 

-O-